VANHIMPIEN PARANTAVA PIIRI?

Joulukuussa 2020 pian yhdistyksemme perustamisen jälkeen, yllättäen tietoisuuteen pomppasi tieto ”heimon vanhimpien parantavasta piiristä”. Tämän blogi-kirjoituksen tavoitteena on keskustella, onko tässä ideassa itua ja onko sellaiselle piirille tarvetta?

Vanhimpien piiri – idean taustalla lienee sielullinen kaipuu aikaan, jolloin yhteisön jäsenet hakivat tarvittaessa neuvoa yhteisönsä vanhimmilta. Tuntuu, että nykyaikana monen ”vanhimman” korkein potentiaali menee hukkaan, kun heiltä ei enää kysytä neuvoa ja he eivät täten itse voi toteuttaa täysin omaa tehtäväänsä. Samoin moni nuorempi (ja vanhempikin) kaipaa tukea polulleen ja kokee yksinäisyyttä ja yhteisöllisyyden kaipuuta. Onko meillä perinteisempiä väyliä tuen hakemiseen kuin esimerkiksi psykologin tai psykoterapeutin vastaanotto? Ja toisaalta, pitääkö olla? Varsinkin tämä teema tuntuu tärkeältä, jos omassa elämässä ei ole enää esimerkiksi isovanhempia, tai mikäli omat vanhemmat tai isovanhemmat eivät osaa tukea henkisesti ja emotionaalisesti?

Joulukuisen vision ydinajatus on, että kokoaisimme yhdistyksemme jäsenistä ja kannattajista ”Elders” -ryhmän, jotka olisivat eräänlainen tukeva ja neuvoa antava piiri kaikille jotka tarvitsevat erityistä tukea, neuvoa ja apua elämäntilanteeseensa. Tämä toimisi esimerkiksi syväkuunteluna ja myötätuntoisena läsnäolona. Mihin tahansa elämän kysymykseen voisi hakea tukea. Vanhimpien piiri voisi käsitellä asioita yhdessä ja myös 1:1-yhteyksinä henkilöiden välillä.

Lähtökohtana olisi, että tämä ”Elders”-ryhmä olisi joukko tasapainoisia, turvallisia, viisaita, ehdottoman luotettavia ja kansanparannuksellisesti inspiroituneita henkilöitä ikään, sukupuoleen ja muihin tekijöihin katsomatta. Nämä heimon vanhimmat antavat jokaisen kulkea omaa polkuaan eivätkä luo heistä riippuvaisia suhteita, vaan toimivat vapaina ”kanssakulkijoina” elämän myrskyissä ja iloitsevat yhdessä kun on tyyntä ja suotuisaa.

Kyseessä olisi vapaaehtoinen tehtävä, josta ei makseta palkkaa tai muita etuuksia. Mikäli yhdistys saisi tulevaisuudessa jotain rahoitusta tai tukea, voisi toki pohtia, voisiko tehtävästä maksaa jotain korvausta ajasta, sillä tämä tukisi osaltaan myös vanhimpien elämää.

Heimovanhimmilla olisi myös oma piirinsä, jossa he konsultoivat tarvittaessa toisiaan ja keskustelevat luottamuksellisesti. He myös sopisivat keskenään, millä tavalla he tiedottavat, kuinka ottaa heihin yhteyttä elämänkysymysten suhteen ja miten he sopivat toimintaperiaatteensa.

Heimovanhimpien piirin jäsenet voisivat vaihtua, mutta toivottaisiin pitkäjänteisyyttä piirin jatkuvuuden ja vahvuuden puolesta. Kotisivuille tulisi tiedot henkilöistä, jotka piirissä toimivat ja kuinka ottaa piiriin yhteyttä. Piirin palvelut olisivat ilmaisia yhdistyksen jäsenille.

Voitte mieluusti myös kommentoida mitä ajatuksia tämä herättää? Mitä tulisi mielestänne erityisesti ottaa huomioon tällaisen piirin osalta?

Pielisen Tietäjäkeskus ry:n hallitus

Linda Apple

Linda Apple

Previous
Previous

“Juureton puu ei pystyssä pysy” / Tiina Isotalo

Next
Next

Pielisen runoillat vapauttavat / Timo Hilden