Terveisiä Kekri-juhlista viikonlopulta

Viime viikonloppu oli yksi elämäni ehdottomasti parhaimmista ja ikimuistoisimmista juhlista ikinä. Juhlimme perinteistä Kekriä Pielisen rannalla Vuonislahdessa – juhlan keskiössä paikkana Suomen vanhimpiin kievareihin kuuluva Herranniemi, josta kekri-kulkueen ja kyykkä-turnauksen keinoin väki virtasi laajemmallekin kylälle.

Varsinaisesti juhlan keskiössä olivat kuitenkin rakkaamme, jotka ovat tuonpuoleisessa, ja joita saimme yhdessä muistaa ja juhlia. Oli koskettavaa ja lämminhenkistä kuulla toinen toistemme läheisistä, joiden kuvat olivat läsnä muistopöydällä. Heitä kunnioittamaan kaiversimme nauriista pienet kyntteliköt sekä muodostimme pitkän havupolun talolta savusaunalle.

Havupolun rakentaminen olikin yksi itselleni vaikuttavimmista hetkistä Kekrin aikana. Havujen nouto kyläläisen luota, niiden asettelu polun varrelle yhdessä muiden kanssa…. Tunsin vahvasti sekä havupolun merkityksen tämän- ja tuonpuoleista yhdistävänä rituaalina, sen muodostaman rajan ja suojeluksen kummallakin puolella kulkeville. Sen aikana tunsin myös konkreettisesti sen, mitä vanhojen perinnejuhlien muistaminen ja elävöittäminen merkitsee, ja kuinka sen voi oikeasti edes tehdä. Sitä ei tarvitse analysoida ja älyllistää, vaan ainoastaan kokea ja ryhtyä toimeen. Olen tässä. Olen nyt osa tätä perinnettä ja sen jatkumoa. Nyt voin muistuttaa tästä myös omille lapsilleni.

Oli hienoa, että mukana oli myös osallistujia, jotka ovat aiemmin kokeneet Kekrin nuoruudessaan. Saimme kuulla, kuinka esimerkiksi Ilomantsin Hattuvaarassa on juhlittu vielä joitain vuosikymmeniä sitten perinteistä kekriä. Muistetaan ja pidetään rohkeasti yllä näitä perinteitä siellä missä mahdollista <3

Me kaikki juhlaan osallistuneet olimme erityisen vaikuttuneita Kekri-kokostamme ja sen kipunoiden lumoavasta kauneudesta. Koin tässäkin, miten tärkeää on olla itse mukana rakentamassa kokkoa. On aivan eri asia tulla valmiin kokon äärelle, kuin olla itse virittämässä sitä ensimmäisistä risuista ja puupalasista alkaen. Kokossa paloi myös monenmoista jo aikansa elänyttä ja tarpeetonta asiaa, ja mikä riemu niiden polttamisesta syntyikään! Kiitos kaikille näin upean kokon rakentajille ja sen ympärillä juhlijoille. Herranniemen yksi vanhoista männyistä seisoi uljaana ja järkähtämättömänä siinä kokon vierellä. Pystyi aistimaan, kuinka Ison Männyn haltija nautti siitä lämmöstä ja valosta, sekä juhlijoiden läsnäolosta, mitä täydenkuun aikaan Pielisen Herranniemen rannalla nähtiin.

Ennen kokon sytyttämistä meillä oli aivan käsittämättömän maukas ja runsas Kekri-illallinen kestikievarin tunnelmallisessa pirtissä. En yleensä syö lihaa ja juo alkoholia, mutta hieman näitäkin teki mieli maistella Kekri-perinteitä kunnioittaen. Tykkään kekrin luoman välitilan nurinkurisuudesta, joka ilmentyi erityisesti eilisen kekri-kulkueemme hulluttelussa. Kaiken maailman köyri-pukit, eläimelliset ihmiset ja oudot hahmot saivat rämistellä niin paljon kuin sielu sieti. Oli hauskaa kierrellä vuonislahtelaisissa pirteissä ja laulaa kekri-lauluja isäntäväkien hämmästellessä. Saimme samalla ihailla niitä kauniita taloja, missä kyläläiset asuvat.

Ai niin, ja vielä on mainittava lauantainen kyykkä-turnaus, jossa meitä opastamassa olivat hienot herrasmiehet Suojärven pitäjäseurasta. Kyykkä on heidän mukaansa ainakin 500 vuotta vanha karjalainen perinnepeli, jonka juuret ovat ikiaikaiset ja sitä pelataan alkuperäiskansojen parissa ympäri Siperiaa. Korkattiin Marin kanssa peli ensimmäisenä, ja pistemäärällä -30 (siis miinus 30 :D) voitettiin turnaus! Tätä lajia tekee nyt mieli harjoitella enemmänkin!

Aikoinaan Kekri oli vuoden tärkein juhla, ja siltä se tuntui tänäkin viikonloppuna. Lämmin kiitos kaikille osallistujille! Erityiskiitos Herranniemelle, jonka väen vieraanvaraisuudesta ja talkoohengestä olen äärettömän koskettunut. Toinen erityis-erityiskiitos Kekri-juhlaa järjestelleelle ja sen laulatuksia ja perinteitä hienosti ohjanneelle Eero Peltoselle! Kiitos myös yhdistyksellemme Pielisen Tietäjäkeskus ry:lle, jonka merkitys sydämiä voimistavalle perinnetyölle on niin mieletöntä, ettei sitä oikein vielä pysty käsittämäänkään.

Hyvää kekri-aikaa kaikille!

 Helena Karhu

Yhdistyksen pj