ITIKANHIEKAN KÄKKYRÄ-MÄNTYJEN KOHTALO
ITIKANHIEKAN KÄKKYRÄ-MÄNTYJEN KOHTALO
Helena Karhu
Itikanhiekan kaunis hiekkaranta Vuonislahden kylän ja Kestikievari Herranniemen tuntumassa lumoaa kauneudellaan, kuten useat muut uskomattoman kauniit hienot hiekkarannat Pielisellä. Itikanhiekan rantojen erityisyys on myös rannalla kasvavissa puissa. Erityiset käkkyrä-männyt kiinnittävät huomion niin, että niiden ihmettelyyn voisi käyttää vaikka koko päivän. Ne saavat auton jarruttamaan, pysähtymään, katsomaan, että ”Mikäs paikka tämä on?”. Mikäli haluamme edistää Pohjois-Karjalaa, Vuonislahtea, tai Pielisen seutua matkailukohteena; tällaiset paikat ovat osaltaan keskeisessä roolissa, mikä tekee luonnostamme ja kotiseuduistamme kiehtovaa.
Itikanhiekan männyt kiinnittivät huomiomme toukokuun lopussa, kun olimme viettämässä Pielisen tietäjäkeskus ry:n Tietäjän yrtit -kurssia Kestikievari Herranniemessä Vuonislahdessa. Kävimme niitä kesän aikana ihailemassa muutamaan otteeseen.
Erityisiä luontokohteita, kuten erikoisia puita, kiviä, hiidenkirnuja, tai vaikkapa lähteitä, voi pyrkiä suojelemaan luonnonmuistomerkkeinä luonnonsuojelulain nojalla. Kuntien tulisi pyrkiä aktiivisuuteen, että uusia luonnonmuistomerkkikohteita voidaan saattaa suojeluun vuosittain. Esimerkiksi Joensuun kunta keräsi tänä vuonna kuntalaisilta ehdotuksia kohteiksi.
Vuonislahti kuuluu Lieksan kuntaan. Lieksan kunnassa on hyvin vaatimaton määrä luonnonmuistomerkkejä, vaikka kunnan alueella on toki useampi hieno luonnonsuojelualue. Laitan listan tämän tekstin loppuun tiedoksi Lieksan olemassaolevista kohteista sekä niiden perustamisvuosista. Olisi hienoa saada teiltä kuvia ja tietoja, mitä tiedätte lisää näistä lieksalaisista kohteista?
Lähetimme heinäkuun 2022 alussa hakemuksemme Lieksan kaupungille seuraavasti yhdessä Hetan, Leilan ja Anniinan kanssa.:
Kohteen nimi: Itikanhiekan männyt
Haemme luonnonmuistomerkkiä Vuonislahdessa Pielisen rannalla sijaitsevien kilpikaarnaisten ja erikoisten mäntyjen suojelemiseksi.
Kohteen kuvaus:
Esitämme Itikanhiekan mäntyjä luonnonmuistomerkillä rauhoitetuksi suojelukohteeksi, sillä kyseessä on 22 kappaletta erityisen kauniita mäntyjä. Noin 3-5 mäntyä ovat erityisen harvinaisia ”käkkyrä-puita”, jotka luovat Itikanhiekan suositulle retkeilykohteelle erityislaadun ja ne ovat yksi tärkeä osa paikan retkeilykohteen luonnetta ja huomioarvoa.
Liitteenä olevassa kartassa näkyy kohde ”Uimaranta”, jonka yhteydessä männyt sijaitsevat.
Lähetämme liitteessä myös valokuvia männyistä.
Yleinen toive luonnonmuistomerkki-kohteista ja hakumenettelystä Lieksan kaupungille:
Lieksan kaupungin edelliset luonnonmuistomerkki-kohteet on perustettu vuonna 1980, ja yksi
yksityismailla oleva kohde on vuodelta 2017. Kunnanmailla on kohteita ainoastaan 7 kpl. Vertailun vuoksi, Joensuussa on 47 kohdetta, mikä sekin on vähän. Toivomme ystävällisesti, että Lieksan kunta tekee julkisen kampanjan luonnonmuistomerkki-kohteiden etsimiseksi, ja helpottaa kuntalaisten ehdottamista luonnonmuistomerkki-kohteiksi. Esimerkiksi Sotkamon kunnalla on valmis lomake, minkä kuntalainen voi täyttää: https://www.sotkamo.fi/wp-content/uploads/2016/08/Luonnon-muistomerkin-rauhoittaminen.pdf
Ehdotamme, että Lieksan kunnan kotisivuille laitetaan tietoa luonnonmuistomerkeistä: olemassa-olevista kohteista, tiedot hakumenettelystä, sekä kutsu lähettää ehdotuksia sopiviksi kohteiksi.
Saimme vastauksen, jossa meitä toivottiin nimeämään puut, ja lähettämään tarkemmat paikka-koordinaatit. Pielisen Tietäjäkeskus ry:n sihteeri Anniina Haapalainen antoi kolmelle tärkeimmälle männylle nimet ja haki tarkemmat koordinaatit:
Tässä Itikanhiekalla mitatut tarkat koordinaatit:
Suojelumänty 1 "Spiraali": 63.1402 N 29.9995 E
Suojelumänty 2 "Käppyräoksa": 63.1405 N 29.9997 E
Suojelumänty 3 "Kurkottaa kurkottaa": 63.1406 N 29.9998 E
Vastaus hakemukseemme 5.10.2022:
Hakemuksenne vireillä olosta ilmoitettiin 30.8.2022 maantiekiinteistön 422-895-0-571 haltijalle eli Pohjois-Savon ELY-keskukselle sekä yksityisen kiinteistön 422-432-7-62 maanomistajalle, joiden alueella puut sijaitsevat. Pohjois-Savon ELY-keskus antoi hakemukseen lausunnon. Yksityinen maanomistaja ei antanut hakemukseen vastinetta. Pohjois-Savon ELY-keskuksen (päiv.20.9.2022) antaman lausunnon perusteella yksi männyistä ”Spiraali” sijaitsee maantiekiinteistöllä 422-895-0-5071 (Kelvä-Tiensuu), kaksi muuta puuta ovat yksityisen maalla, joita rasittaa maantien suoja-alueen rajoitteet. Pohjois-Savon ELY-keskuksen Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue huomauttaa lausunnossaan, että luonnonsuojelulain 23 §:n mukaan luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta päättää viranomainen tai laitos, jonka hallinnassa olevalla alueella luonnonmuistomerkki sijaitsee. Yksi männyistä ”Spiraali” sijaitsee maantien 5071 (Kelvä-Tiensuu) tiealueella eli maantiekiinteistöllä 422-895-0-5071, jonka tienpitäjänä ja hallinnoijana toimii Väylävirasto, jota Pohjois-Savon ELY-keskuksen Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue edustaa.
Lausunnossaan Pohjois-Savon ELY-keskuksen Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue toteaa, että ei anna suostumusta, eikä tee päätöstäluonnonmuistomerkki ”Spiraali” rauhoittamiseksi maantiekiinteistöllä 422-895-0-5071, koska se ei voi taata, etteikö tien kunnossapito aiheuttaisi vahinkoa rauhoitetulle luonnonmuistomerkille. Tiealue on tarkoitettu tienpidollisiin tarkoituksiin.
ELY-keskus ei kuitenkaan ole aktiivisesti poistamassa tämäntyyppisiä puuyksilöitä. Tieto puiden erityislaatuisuudesta on välitetty myös kunnossapidon alueurakkaan, jossa niiden erityislaatuisuus pyritään ottamaan huomioon maanteiden normaalissa kunnossapidossa.
Hakemuksen keskeytys
Hakemuksenne Lieksan Vuonislahden uimarannalla ns. Itikanhiekalla olevien mäntyjen rauhoittamiseksi kiinteistöillä 422-895-0-5071 ja 422-432-7-62 luonnonmuistomerkeiksi keskeytetään Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisessa.
Perustelut:
Lieksan kaupungin ympäristönsuojelusihteeri ei voi tehdä päätöstä luonnonmuistomerkin rauhoittamiseksi, koska yksi puu ”Spiraali” sijaitsee toisen viranomaisen hallinnoimalla alueella. Kiinteistön 422-432-7-62 omistaja ei ole antanut suostumustaan kiinteistöllä sijaitsevien puiden rauhoittamiseksi. Toiseksi puut sijaitsevat kiinteistöllä, jota rasittaa maantien suoja-alueen rajoitteet.
TUNNELMAT KIELTEISEN PÄÄTÖKSEN JÄLKEEN
Oli todella iso pettymys saada kielteinen päätös. Olimme joukko naisia, jotka lähettivät hakemuksen. Pohdin, että tapahtuuko joskus vähättelyä sitä huolenpitoa ja tietämystä luontoa kohtaan, mikä naisilla voi joskus olla ihan erityisellä tietäjän tavalla? En halua tehdä kielteisiä oletuksia muita luontoperheen rakkaita jäseniä kohtaan, mutta pohdin tätä kysymystä.
Tämä on henkilökohtainen kokemukseni: On totta, että naisena otan herkästi vastaan ne kielteiset iskut, mitä luonnonsuojelullisille äidillisille pyrkimyksilleni tulee vastuksina usein niin maskuliinisessa järkimaailmassa.
Miksi esimerkiksi läheltä kulkeva tie on tärkeämpi kuin kyseiset puut, mikäli perustellaan tienparannuksella sitä, ettei puita voi suojella? Onko tässä taas ihmisen tarpeet ja ajatukset tärkeämmät kuin muun luonnon omaehtoinen elämä?
Ja miksi maanomistaja ei ole vastannut kunnan kirjeeseen ja vastannut myönteisesti, että hänen tontillaan oleva puu voitaisiin suojella? Maanomistajat ovatkin avainasemassa luonnonmuistomerkkien ja suojelualueiden osalta, sillä on kaikkein helpoin saattaa suojeluun sellaisia paikkoja, mihin hakemuksen tekee itse maanomistaja. Tähän tarvitaan luontoyhteyttä ja yhteisöllistä vastuuta niistä luontokohteista, mitkä voivat olla tärkeitä paitsi maanomistajalle, myös hänen laajemmalle yhteisölleen – loppupeleissä siis meille kaikille.
LOPULTA KIITOKSET
Haluan kiittää Hetaa, Leilaa ja Anniinaa työstänne Itikanhiekan mäntyjen hyväksi, ja että yhteistyöllä yritimme parhaamme! Haluan kiittää myös Lieksan ympäristönsuojelusihteeri Tuula Tirrosta, joka selkeästi yritti parhaansa toimia tässä virkamiehenä asianosaisten välillä, sekä joka tiedotti minua aktiivisesti asian etenemisestä.
Erityisesti haluan kiittää Itikanmäntyjen haltijoita, jotka näyttävät meille, kuinka upean monimuotoinen ja kaunis luontomme onkaan. Toivon, että saatte elää pitkän elämän, ja että voisin tuoda lapsenlapsenikin teidän juurillenne. Mitä ikinä teille tapahtuukaan – tulen muistamaan teidät aina!
*
LIEKSAN LUONNONMUISTOMERKKI-KOHTEET VUODEN 2022 LOPPUUN MENNESSÄ. Koordinaatit on merkitty loppuun:
1. Yksittäinen suuri kuusi (LSL 23 § 11.12.2017) ympäristönsuojelusihteerin päätös
Lieksa, Hattusaaren kylä, Mäntyniemi 422-405-2-57
Koordinaatit ETRS-TM35FIN 7005003 638568
Pohjois-Karjalan lääninhallituksen päätökset:
2. Luonnonsuojelualue Aarnen kuusikko (20.7.1964
Vuonislahti Juhola
6997678 652575
3. Neljä kuusta (24.3.1965)
Viensuu Honkala
7023098 640649
4. Veikon petäjä ja Viisikon petäjä (1.12.1960)
Hattuvaara Alatalo ja Viisikko
Alatalo 7022110 677829
Viisikko 7022164 677179
5. Piiskupetäjät (15.9.1971)
Lieksa Timitra 7023384 650575
6. Kultakuusi (20.11.1980)
Vuonislahti, 7008419 651455
Muinaismuistokohde
1. Pokronlammen petäjä, 7022224 653022
Kuvat: Leila Matjuschi ja Helena Karhu
EDIT 21.11.2022:
Tämän hakemuksen viitoittamana, Lieksan kunta on nyt lisännyt kotisivuilleen tietoa luonnonmuistomerkeistä...Toki tämä kotisivu koskee toistaiseksi vain yksityisten maanomistajien hakemuksia, eikä sivuilla ole tietoa olemassaolevista luonnonmuistomerkeistä. Hakemuksen voi kyllä lähettää käsittääkseni kuka tahansa, ja hakumenettelyn tulisi voida koskea myös kunnan omistamia metsiä. Katso: https://www.lieksa.fi/web/guest/luonnonmuistomerkit
Myös seurakunnat omistavat paljon maita, mutta kuinka monta rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä löytyy seurakunnan omistamilta maa-alueilta? Jotkut Suomen suurimmista avohakkuualueista on nimenomaan seurakuntien omistamilla mailla (ainakin mitä kirjassa "Metsä meidän jälkeemme" todettiin.