RAUHAMAA rummutus itärajalla / Anniina Haapalainen

YK:n Kansainvälisen rauhan päivänä 21.9 toteutimme rauhan rummutuksen susirajalla,
Suomen ja manner EU:n itäisimmässä pisteessä, Virmajärven rannalla. 

Rauhamaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta

Rauhamaa on ihmismielen rauhan valtakunta

eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

Rauhamaa jos jokaiselta

löytyy sydämestä

Rauha on tässä, juuri nyt läsnä. Se hehkuu huonekasveista ja se näkyy värikkäissä ruskan lehdissä. Se kuuluu ohiajavien autojen suhahtelusta. Se maistuu kielen päällä ja kutkuttelee sydänalassa. Rauha, se tosiaankin on kaikessa…

…mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä

Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha

Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha…

Aamulla on sähköpostiin tipahtanut viesti ylen aamuradiosta. Jos soittaisimme ennen klo 10, tehtäisiin rauhan rummutuksesta haastattelu. Tartuin siis puhelimeen, sydän hakaten jännityksestä. Pian olinkin suorassa lähetyksessä kertomassa, mikä visio Rauhamaa oikein on. Kaikessa pyhässä yksinkertaisuudessaan: rummutusta itäpisteessä maailmanrauhalle.

Lähdimme matkaan aamupäivällä Helenan kanssa ajatuksena viettää päivä Ilomantsissa ja tutustua sen pyhiin paikkoihin. Tarkoitus oli käydä Hattuvaaran Pirunkirkolla, mutta päädyimmekin vierailemaan Havukkakallion muinaislinnassa.

Keskiaikainen Havukkakallion muinaislinna on Pohjois-Karjalassa harvinaisuus. Maakunnasta tunnetaan ainoastaan kaksi muinaislinnaa, joista toinen sijaitsee Tuupovaaran Koverossa.

Matkalla minulle soitti vapaa toimittaja Karjalaisen lehdestä, ja annoin pienen puhelinhaastattelun seuraavan päivän lähteen. Toimittaja tulisi myös itäpisteelle jatkamaan jutustelua. Tällä kertaa sydän hymisi jo kevyemmin.

Saavuimme itäiselle rajallemme hyvissä ajoin valmistelemaan tilaa kynttilöin ja pienin käpy-asetelmin. Paikalla oli ranskalainen perhe, joka seurasi kovin kiinnostuneina touhujamme. Toimittaja tuli täydentämään lehtijuttuaan ja pikkuhiljaa alkoi katselu tasanteelle saapua osallistujia. Lopulta meitä oli paikalla 7 sekä yksi koira.

Rotaryjen pystyttämä muistopaalu

“Olkoon tämä paalu ystävyyden, yhteistyön ja rauhan symbolina.”
Lukee paalussa.

Aloitimme pienellä puhekeppipiirillä karhunpäisen sauvan vuorotellessa kädestä käteen, jolloin jokaisen oli mahdollisuus jakaa kuka on, mistä on tänne saapunut ja mitä sanottavaa on rauhasta.

Jatkoimme meditaatioon maalaamaan sydänalastamme rakentuvaa rauhan kuvaa ja maailmaa.
Mikä on viimeisin kokemuksesi, jolloin olet tuntenut syvää rauhaa? Miltä rauha voisi näyttää kadulla kulkiessasi ja toisen ihmisen katseessa? Miltä maailma, jossa vallitsee rauha, voisi näyttää ja tuntua?
Lopulta annoimme villeimpien kuvitelmiemme vapautua valolle, joka maalasi koko maailman ja kaikkeuden. Luottaen siihen “ripple effectiin”, väreileviin heijastuksiin, jotka perhosen siivenisku saa aikaan.

Meditaatiosta palattuamme avasimme silmämme erämaajärven maisemassa, ruskan värit ympärillä, lintujen äänet taustalla, syvässä lepäävässä hiljaisuudessa. Tästä hiljaisuudesta ja käsin kosketeltavasta rauhasta käsin valitsimme instrumentimme - rummun, helistimen, kehomme… - ja aloimme liikuttamaan maalaamaamme visiota kasvot itään katsoen.

Suomen ja Venäjän merkkipaalut saaressa n. 100 m päässä katselutasanteelta.

Toisen rummutus kierroksen teimme vielä pienen lämmittely ja jutustelu kaakao-teehetken jälkeen. Osa porukastamme jatkoi jo matkaansa hämärtyvään iltaan ennen tätä, mutta me jotka jäimme, saimme kokea vielä yhden ihmeellisyyden päätettyämme tapahtuman.

Alueelle oli jäänyt Italiasta tullut porukka tototravel.it asuntoauton kanssa, ja eräs heistä tuli puheille kanssamme, Salvatore. Hän kertoi heidän tekevän projektia “Europen extreme camper adventure”, jonka tarkoituksena on matkata 20 päivän ajan Euroopan kaikkein etäisimmissä pisteissä jokaisessa ilmansuunnassa, korkeimmassa ja matalimmassa kohdissa (luonnollisessa ja ihmisen tekemässä), sekä Euroopan geografisessa pisteessä.

Matkan viimeisessä, eteläisimmässä pisteessä (Espanjassa), on tarkoitus vapauttaa mukana kulkevat toukat, jotka kuluneen 20 päivän jälkeen kuoriuisivat ja nousevat siivilleen perhosina symboloiden uudelleensyntymää pandemian jälkeen!

Olimme niin ihmeissämme tästä tavattoman kauniista missiosta ja siitä yhteen johdatuksesta, jonka tämä syrjäinen paikka oli matkallemme varannut.

Siellä seisoimme, Euroopan mantereen itäisimmässä pisteessä, ystävyyden, yhteistyön ja rauhan merkkipaalua vasten, kun italialaiset matkaajat ottivat meistä rumpuinemme videokuvaa, projektinsa ensimmäisessä pisteessä: itäpisteessä.

(Lisäys: Käy lukemassa mitä tämä italialainen tototravels matkailuyritys meistä kirjoitti artikkelissaan matkailuvinkeistä Suomessa! What to visit in Finland, the lakes… and the easternmost point of Europe!. Huom, kytke sivuston “käännä tämä sivu” ominaisuus päälle.)

Puhutaanko siis perhosen siivenisku ilmiöstä?

Sillä tosiaankin on suuri merkitys, mitä annat ulos itsestäsi. Mistä intentiosta käsin toimit ja mitä tahdot luoda tähän maailmaan.

Kuten tapahtumakuvauksessa jo kirjoitin;

Luonto kutsuu jokaista meistä antamaan oman erityisen panoksensa tämän ihmeellisen maapallomme hyväksi. Luonto kutsuu meitä pyytämään sitä, mille on tarve. Tarvitsee vain pyytää, kuunnella, toimia tietoisesti kutsuun vastaten, rohkeudella. Kehdata, on erittäin hieno sana kuvaamaan sitä suomalaisuuden kainostelua tai rohkeutta tarttua tehtävään. Kehtaatko sinä? Jos tahdot muutoksen maailman menoon, tulisi kehdata. Jos tahdot olla vaikuttava osa kosmisessa pelissä, tulisi kehdata. Jos tahdot maailmanrauhaa, sisällesi ja ulkopuolellesi, tulisi kehdata.

… Kun vain nostamme sydämet koholle luottaen luonnollisiin väkeviin voimiin, luottaen omaan voimaamme. Nähden sen mahdollisuuden sisimmässämme, että tämä maailma voi olla rauhamaa. Voimme olle yhteydessä luontoon ja toisiimme, siskoina ja veljinä, tehden yhteistyötä kunnioittaen tätä jaettua, arvokasta elämää. Voimme tehdä vastuullisia valintoja, että tulevat, yhtä arvokkaat elämät kuin omamme, voivat jatkaa kättemme työtä. Ja elämä tällä maapallolla voi jatkua harmoniassa kaiken olevaisen kesken, yhteistyöllä, ystävyydellä ja kaikessa rauhassa.

Anniina Haapalainen

Tunnelmia Rauhanmaa-rummutuksen jälkeen Pyhäselän rannalta. Yhdistyksen sihteeri Anniina ja pj Helena laulavat Rauhamaa-laulun, jonka alkuperäinen versio on Katri Helenan hyvin tuttu joululaulu.