Mitä väkevä yhteys luontoon tarkoittaa ja miten sen avulla voidaan tukea luonnon monimuotoisuutta?

Kuinka väkevää voi luontoyhteys olla?

Miten voimme tukea luonnon

monimuotoisuutta tänä päivänä

viisausperinteistämme oppien?

Mikä merkitys ja yhteys on luonnon

säilymisellä, ihmisyytemme

säilymiseen?

Osallistuimme Suomen Suurimpaan Luontodialogi-päivään ja teksti on yhteenveto keskustelusta.

Edit. 6.6.2022
Lue Sitran julkaisema “Meissä jokaisessa elää monta luontosuhdetta” tiivistelmä tai koko julkaisu Suuren Luontodialogipäivän keskusteluista.

“… meissä jokaisessa elää rinnakkain erilaisia, välillä jännitteisiäkin luontosuhteita. Luontosuhteemme kehittyvät kokemustemme, olosuhteidemme, elämäntilanteidemme ja ymmärryksemme muutosten mukana.”

————

Ihminen on etääntynyt kauas luonnosta. Onko sodalla mitään yhteyttä luontoon vai onko se täysin luonnotonta? Mitä sota tarkoittaa? Jos luontoyhteys on kunnossa, niin silloin näitä sotia ei tule. Sodassa ollaan toisessa maailmassa kuin luonnollisessa, joten sota on luonnotonta.

Suomalaiseen perinteeseen kuuluu vahva luontoyhteys. Perinteinen mökkielämä ilman sähköä, vesien ja metsien lähellä on tuonut luonnon jokaisen elämään. Onko se luontoyhteys viime vuosina ollut heikkenemässä kiireen ja stressin alle? Onko elämän laatua menetetty elintason noustessa ja asettaessa yhä haastavampia vaatimuksia tulotasolle. Rahaa on, mutta aikaa ei. Ja kuitenkin suurimmat ilot ovat ilmaisia, vaikkapa haltioituminen luonnon pienistä ihmeistä. 

Mikä on kaunis metsä? Onko se hyvin hoidettu talousmetsä? Vai luonnollinen, monilajinen metsä, jossa kaikille on tilaa olla ja kasvaa - luonnonvalinnan ehdoilla toki. Onko luonnollinen, kaunis metsä menetetty talouden ehdoille? Ja onko se edes totta, eikä metsän suurin arvo ole puuraaka-aineen lisäksi marjoissa, sienissä, sammalissa ja käävissä? Ja mitä kaikkea metsästä vielä löydetäänkään ja millaisia käyttökohteita? Ravintoa ja terveydenhoitoa luonnon ehdoilla.

Olemme kadottaneet yhteyden menneisyyteen ja emmekä ota vastuuta tulevaisuudesta. Olemme kuitenkin tässä ja nyt.

Olemalla kiitollisia esi-isistä, että he ovat antaneet meille elämän ja luoneet sille pohjan, josta nyt nautimme. Mutta meidän pitää myös muistaa, että mekin tulemme esivanhemmiksi, mistä meidän muistetaan? Mistä meitä kiitetään? Jos haluamme hyviksi esivanhemmiksi, meidän pitää palauttaa tasapainoinen ja tasa-arvoinen luontoyhteys, jossa ymmärretään, että elämme luonnon ehdoilla - esi-isiemme yhteys.

Jokaisen meistä on aika ottaa vastuu omista valinnoistaan ja niiden vaikutuksista luontoon. Vieläkö tarvitsemme isompia oppeja kuin korona tai sota antaa?

Pielisen Tietäjäkeskuksen rooli on olla palauttamassa vahvaa luontoyhteyttä, joka ihmisillä on aiemmin ollut. Animistisen luontosuhteeseen kuuluu tasa-arvoisuus luonnon kanssa, että luontoa kuunnellaan  ja osataan olla kiitollisia kaikesta mitä on saatu. Se on viisautta, joka on meissä sisällä, mutta se pitää kaivaa esiin ja palauttaa. Saadaan ehkä uusilla teknologioilla aikaan jotain, jota ei ole aiemmin edes ollut. Omat käytännöt, yhteisöllisyys ja luonnon kanssa tunnelmoiminen on keskeistä. Kokemuksellisuus. Tämä tuottaa hyvää oloa, mielenrauhaa, sielunrauhaa. Yhteys luontoon on aina olemassa siellä, kokoa ajan, sen muistaminen on oleellista.

Mitä luonto antaa? Mikä on suhteesi luontoon?

Lapsuus lähellä luontoa, mutta kaupungin kivitalossa kauemmaksi luonnosta. Vanhempien arvot elävät mukana, jotka liittyvät luontoon ja siellä olemiseen. Kunnioitus, miten luonnossa ollaan, kotoa tulevat arvot ovat tärkeitä luontosuhteen rakentamisessa. Nämä ovat ainutkertainen itselle, jokaiselle. Kaikki se vihreä ja perhoset, vaikka niiltä välillä riisti hengen, ei mikään buddhalainen asenne.

Suomalaisilla on hienoja mahdollisuuksia saada luontokokemuksia. Mitättömiä asioita harrastamalla, kuten menemällä rannalle tai metsään, katsomalla sinistä taivasta tai kimmeltävää lunta voi haltioitua luonnon kauneudesta. Mieli hiljenee ja rauha löytyy pelkästä olemisesta. Haltioituminen todella tärkeää. Luonnosta etsii haltioitumisen hetkiä. Muistetaan luonnon arvokkuus, niin voimme haltioitua. Me ollaan todella kiinni sellaisessa ja kasvettu tämän kanssa. Luonto on meissä kiinni. Sitä ei aina edes muista arvottaa. Kun luontoa rikotaan ja häiritään, silloin sen arvo muistuu herkemmin. 

Aikaisempi ajatus siitä, että sellainen on kaunis metsä, joka on hyvin hoidettu. Shamanismiin tutustuttaessa ymmärrys että näin ei ole, vaan luonnollinen metsä on kaunis! Todellinen metsä on vanha ja sellainen, missä monimuotoisuus on vahva. Pystymetsä, talousmetsä, on kuin puutarha. Luotu kuvitelma siitä, että metsähakkuut on oikea menetelmä jolla metsää hoidetaan. Tämän ajatusmaailman pitäisi uusiutua. Ennen vanhaan tukkipuut korjattiin metsistä sahalla ja miesvoimalla. Nykyään lasketaan ekonomialla, halutaan edullisinta ja käytetään metsänkorjuukoneita. Tämä on edullisempaa kuin metsuri. 

Monimuotoisuus suojelee ja hoitaa metsää. Jos on pelkkää pystymetsää, hontelot mäntypuut katkeavat myrskyssä helposti ja taudit leviävät helposti. On opittu vasta ja saatu uutta tietoa, että pystyssä olevat lahopuut ovat todella tärkeitä asuinpaikkoja mm. hömötiaisille. Niitä ei pitäisi noin vain kaataa. Sieniä, marjoja, sammalia, kääpiä jne. ei vielä osata arvottaa tarpeeksi. Ei vielä edes tiedetä, mitä kaikkea niistä voi  saada, ravinteita, lääkeaineita. Esimerkiksi opiskelijoille metsä tarjoaa hyvää ilmaista ravintoa. Metsällä on mielettömiä mahdollisuuksia meille kaikille! Tätä ei kuitenkaan muisteta, tiedetä tai on hukattu tietoa, mitä kaikkea mahdollisuuksia luonto meille tarjoaa.

Luontoyhteys on sitä, että ollaan tasa-arvoisia luonnon kanssa. Ihmiset ovat ryöstäneet luontoa jo usean vuosisadan, ja nyt luonto alkaa ottamaan sitä takaisin. Tällainen peli ei toimi, joten meitä ravistellaan. Äiti maa haluaa meistä eroon, jos emme ota opiksemme.

Yhden tutkimuksen mukaan Y-kromosomi on alkanut hajoamaan, emme ehkä pysty tulevaisuudessa lisääntymään. Olemme jo nyt tuhon keskellä, lajien katoaminen on vain yksi osa sitä, ehkäpä ihminen yksi katoavista lajeista? Joka tapauksessa olemme jo ympäristökriisissä.

Onko ihminen puutarhuri? Tarvitaanko koskemattomuutta vai ekologista olemista? Onko ihminen kuitenkin peto, koska syömme eläimiä? Onko olemassa oikeutettuja sotia? Edes silloin kun diktaattori laitetaan kuriin? Vaikea kysymys. Periaatteessa aseet tuovat paljon pahaa... Ihminen on peto, sillä olemme lihansyöjiä. Ruokin rusakoita, mutta mietin myös, että olisi kiva syödä ne. Tällainen on luontosuhde ihmisellä. Läsnä mahdollisuus muuttaa ne ravinnoksi. Ei ehkä puhtaan harmoninen suhde?

Halutaan ostaa halpaa lihaa kaupasta. Tällöin ostaessa valitaan epäeettinen tuotantotapa. Broileri - puoliksi eläin, puoliksi kasvis? Tällainen jalostus tulisi kieltää. Metsämällä tappaminen omaksi ravinnoksi tuntuu oikealta. Jos kalastat, syöt kaikki kalat. Ihminen puoliksi peto, puoliksi lehmä. 

Siperiassa karhuja metsästettäessä pyydetään anteeksi. Suhtaudutaan eläinlajiin sukuina ja pyydetään anteeksi sen suvun vanhimmilta, että otin nyt sinulta syödäkseni. “Olen tappanut sinun suvustasi, pyydän anteeksi, ja syön tämän nyt.” Tämä on vanha perinne, shamanismin kalliomaalausten kertoessa tarinaa eläimen, ravinnon, luontokappaleen arvostamisesta.

Kun valitaan lihapaketti kaupan hyllyltä, häviää siinä yhteys luontoon. Olennainen linkki ravinnon saannin prosessista on hukkunut matkalla. Kanan rinta on ok syödä, mutta kanan jalka ei, koska se muistuttaa liikaa eläimestä. Hetkinen, nyt meni jossain kohtaa väärin…? Linkki on rikki. Ruokarukouksella on tärkeä merkitys ja vaikutus. Kiitetään kanojen sukua, metson sukua, kaikkia, jotka ovat auttaneet saamaan ruuan pöytään-  ollaan kiitollisia siitä mitä on saatu…

Olemme kadottaneet yhteyden menneisyyteen ja vastuun tulevaisuudesta. Olemme kuitenkin  tässä ja nyt. Olemalla kiitollisia esi-isistä ja menneisyydestä sekä ottamalla vastuu siitä, minne olemme menossa, voidaan palauttaa tasapainoinen luontoyhteys, esi-isiemme yhteys.

Tasapainoisessa elämässä voimme tunnistaa itsemme moraalisiksi toimijoiksi. Mihin voimme pyrkiä ja mitä tavoitella? Nöyryyttä ja kiitollisuutta suhteessa luontoon. Ihminen joka kohtelee luontoa hyvin, kohtelee muita ihmisiä hyvin. Jos ymmärrät kaiken tasa-arvoiseksi, ymmärrät, että kun minä huolehdin sinusta nyt, sinä huolehdit minusta joskus myöhemmin. Huolehdimme toisistamme. Niin minä sinusta kuin sinä minusta. Niin minä luonnosta kuin luonto minusta. Olemme erottamaton osa kokonaisuutta, hengitämme kaikki samaa ilmaa.

On aikoja elämässä, kun olemme toisten avun varassa. Kosmologinen ajatus, jos teet hyvää, sinulle tehdään hyvää. Täytyy luottaa, että vaikka et välttämättä saa heti palkkaa siitä mitä teet, karman lain mukaan hyvä tulee kuitenkin luoksesi - ennemmin tai myöhemmin. Tämä ajatus lohduttaa. Tämä on elämän syklinen luonne, välillä menee hyvin, välillä huonommin, mutta on lohdullista tietää, että näin tapahtuu.

Ihminen ei ole täydellinen missään asiassa, ja jos luulee olevansa, niin silloin on ongelmia. Ihminen murehtii sellaisesta. Itsekästä herätä siihen. Oma hyvinvointi on riippuvainen luonnosta. Oma happinaamari ensin ja sitten pelastetaan muita. Hätätilanteessa (kuten Estonian uppoaminen) ihminen voi olla todella itsekäs. Valitettavasti ihminen on itsekäs myös kun ei ole hätätilanne. 

Mitkä estää pysäyttämään luontokatoa?

Ahneus, tyhmyys, säästäväisyys, KIIRE, itsensä esille saamisen tarve, nöyryyden puute. Nähdään että ihminen on viisaampi tai parempi kuin muut.

Miten saadaan muutosta aikaan, ettei jää vain omaan iloon? Pieti omalla toiminnallaan. Jokainen joka sen puitteissa toimii, alkaa vaikuttamaan omaan toimintaan. Vanhan kasvatusohjeen mukaisesti “onpahan pois pahanteosta” kun ollaan pelastamassa luontoa. Ehkä sekin, että ollaan tekemättä jotain. Jätetään valitsematta. 

Isovanhempien aikaan on tarvittu vain vähän, on pärjätty vähällä, kaikki on kierrätetty ja luotu olemassa olevista tavaroista omia ratkaisuja pulmiin. Ja se kuormittaa vain vähän luontoa. Kaikki on käytetty ja säästeliäästi. Kuitenkin silloin on ollut myös todellisen niukkuuden ja selviämisestä on taisteltu ja välillä hävittykin se taistelu. Katkeruutta ja sairauksia. Tästä voisi ottaa oppia ekologisesta ja yksinkertaisesta elämästä, mutta ei niukkuutta tai kärsimystä. Onko se mahdollista?  

Isoja muutoksia voi tapahtua nopeastikin, jopa puolessa vuodessa, kun herätys on riittävän suuri. Riittääkö korona tai sota siihen? Jokaisen pitää ottaa vastuu omista valinnoista, eikä vain luottaa, että muut tekevät.  Toivottavasti ihmiset heräävät toimimaan hyvällä, ettei tarvita romahdusta ensin. Tämä on kuitenkin vaihtoehtoinen todellisuus, jos jatkamme nykyisillä tavoilla.

Ihmiskunnan hulluus kärjistyy, alueiden valtaus. Sota pakottaa ajattelemaan mikä on tärkeää.

Puhetta ja pohdintaa tarvitaan. Ja tekoja.

- Pielisen Tietäjäkeskus ry.

Dialogin yhteenvetoa käytetään Sitran Luontoviisas Suomi 2035 -visiotyön tukena ja se julkaistaan myös Luontoviisas Suomi 2035 -sivulla.