ESIVANHEMPIEN TRADITIOT KUNNIAAN
Kirjoitimme allaolevan mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomia varten huhtikuussa 2021, mutta saimme vastauksen, ettei sitä julkaista. Meillä oli Pielisen Tietäjäkeskus ry:n Facebook-sivulla hienoa keskustelua aiheesta, kuinka tekstiä voisi vielä parantaa ja onko lähestymistapa oikea. Emme ole ehtineet vielä tehdä uutta versiota tekstistä, mutta keskustelua varten, tässä blogiin muistoksi tämä vanha versio. Tästä se ajatus kehittyy!
Kuvassa suomalaisia shamaanin tai tietäjän sauvoja odottamassa. Kuva: Helena Karhu
Seurakunnat ovat edelleen merkittäviä henkisiä tukikohtia monille suomalaisille. Yhä useammat suomalaiset ovat kuitenkin havahtuneet kotoperäisen henkisen tradition äärelle. Suuntaus näkyy esimerkiksi itkuvirsi-, runolaulu- ja rummuntekokurssien suosiossa. Onkin ilahduttavaa, että luontoviisautta arvostetaan koko ajan enemmän.
Aikanaan Lähi-idästä Euroopan kautta Suomeen levinnyt uskonnollisen kolonisaation aalto rikkoi ritualistiset ja myyttiset kotoperäiset perinteemme ja maailmankuvan. Tuo ikiaikaisen henkisen traditiomme syrjäyttänyt aikakausi oli väkivaltainen ja synkkä kansamme historiassa. Sampo meni sirpaleiksi. Kirkkoja rakennettiin muinaisille pyhille paikoille, lähteiden ja lehtojen äärelle ja kylien korkeimmille huipuille. Elämme uskonnollisen kolonisaation aikaa edelleen, vaikkakin rauhanomaisemmin.
Kulttuurinen traditiomme tarvitsee tässä ajassa taloudellisia resursseja, jotta sillä olisi mahdollisuus elpyä ja kukoistaa. Tällä hetkellä seurakunnat saavat runsaasti tukea valtion verovaroista mahdollistaen niiden toimitilat ja toiminnan. Sen sijaan meillä, jotka yritämme elvyttää ikiaikaista traditiotamme, on marginaaliset mahdollisuudet rahoittaa toimintaamme. Mekin tarvitsemme rakennusvaroja, palkattua henkilöstöä ja toiminta-avustuksia. Tänä päivänä on vaikea saada rahoitusta shamanistisen tradition elvyttämiseen, tutkimiseen ja nostamiseen siihen asemaan, joka sille kulttuurisesti kuuluu. Vetoamme Opetus- ja kulttuuriministeriöön, että kaikki kotoperäistä henkistä traditiota vaalivat yhdistykset saavat budjettiin oman rahoituskiintiön.
Koulujen opetusohjelma tulisi sisältää paljon enemmän tietoa esivanhempiemme maailmankuvasta ja traditioista, että kulttuurinen jatkuvuus säilyy. Myös valtiovallan ja kirkon olisi laadittava julkilausuma – ja kenties jopa pyydettävä anteeksi- kotoperäisen henkisen kulttuurimme harjoittajilta ja esivanhemmiltamme. Näin suomalainen henkinen traditio, kansantietämys ja kansanperinne saisivat sille kuuluvan arvostuksen oman kansamme keskuudessa. Tätä ei voi enää lakaista maton alle. Tarvitsemme nyt konkreettisia resursseja toimintaan, jonka juuret koskettavat kaikkia suomalaisia.
Pielisen Tietäjäkeskus ry:n hallitus